Rankan päivän jälkeen uni maistuu.

 

Pelastuskoirien soveltuvuuskoe Kangasalla 22.3.2015 klo 12

Koirakoita oli ilmottautunut kokeeseen yli 40. Koirat jaettiin ikänsä mukaisiin ryhmiin ja rasteja oli viisi.

Aloitimme henkilöhaulla. Veera ei ole aiemmin sitä treenannut. Kolmen metrin liinalla lähdimme etenemään melko pian Veera reagoi ja lähti jäljelle. Ukko löytyi helposti istuskelemassa lautahökötuksen suojista. Makupalaa Veera ei kuitenkaan häneltä huolinut.

Toisella rastilla oltiin rivissä vajaan kahden metrin välein. Jokainen koirakko  pujotteli toiset vuorollaan. Meiltä Veeran kanssa tämä sujui vallan mallikkaasti.

Kolmas rasti oli leikkiminen. Sehän on Veeran vahva laji. Majavanraatoa retuutettiin, kiskottiin, tapporavistettiin niin yksin, minun kanssa kuin arvioijan kanssa. Sopiva murina säesti leikkiä.

Neljäs ja ehkä vaativin rasti, meille molemmille oli raunio-osuus. Alkuun Veera jumpitteli et mene ihan itekses, ja miksi tuota betonilohkaretta myöden pitäisi mennä kun täällä maassa pääsee helpommin. Yhteistyökyky kun löytyi niin ei ollut enää mitään vaikeuksia. Hypyt niin lohkareiden päälle kuin alas sekä lohkareelta toiselle sujui hyvin. Rapisevat pressut ja aaltomainen kattopeltikään ei tuottanut vaikeuksia.

Viimeinen rasti olikin haastattelu jonka ajan Veera sai loikoilla häkissään autossa.

Haastavaa päivässä oli odottelu. Kolme ja puoli tuntia meni tämän kokeen suorittamiseen.  Odottaessa treenasimme kaikkea pikkukivaa Veeran kanssa.

Hienosti siis meni ja nyt vaan odottelemme sähköpostia kuinka meidän kävi. Pääsemmekö pelastuskoirien treeniryhmään vai yritämmekö ensi vuonna uudestaan.

Kävi miten kävi niin olen todella ylpeä tuosta tytöstä 😍